Paras todiste älykkäästä suunnittelusta
Koko luonto ja universumi todistaa älykkäästä suunnittelusta ja erityisesti me ihmiset itse. Olemme uskomattoman monimutkaisia luomuksia. Mutta jos eliömaailmasta täytyy poimia paras esimerkki älykkäästä suunnittelusta, on se MO-1 meribakteeri.
Tällä nopealla vipeltäjällä on seitsemän ionivirtausmoottoria, jotka on synkronoitu yhteen planeettavaihteistolla. Bakteerin ioinivirtausmoottorit ovat monimutkaisempia ja tehokkaampia kuin NASA:n ionityöntäjät (ion thrusters). Jokaisessa moottorissa on hammaspyörä ja maksimaalisen voimantuoton saamiseksi kaikki seitsemän päähammaspyörää on synkronoitu toimimaan yhdessä 24 pienemmän hammaspyörän avulla. Moottorien synkronointi tapahtuu myös jokaisen moottorin nopeutta ja vääntömomenttia säätämällä.
MO-1:ssa on siis huippuunsa kehitettyä nanotekniikkaa, josta ihminen voisi ottaa oppia. Ihminen hallitsee jo kohtuullisen paljon nanoteknikkaa, joskin nanokokoisia moottoreita ihminen ei ole vielä saanut aikaiseksi. Nanokokoiset ionivirtausmoottorit ovat ehkä tulevaisuuden tuotteita, aika näyttää. MO-1 voisi toimia tässä mallina. Mikä jää ihmiseltä tekemättä, on nanokoneen itsensäkopiointikyky. On mielettömän haastavaa rakentaa nanokokoinen ionivirtausmoottori, mutta ohjelmoida solu vielä kopioimaan itsensä, niin taitaa olla tekemätön paikka.
Evolutionistit pilkkaavat, ettei Jumala jättänyt jälkiä suunnittelusta, mutta kun tarkemmin tutkimme luontoa, ymmärrämme, miten monimutkaisia rakenteita eliöissä on. Sattuma ei kykene rakentamaan synkronoituja ionivirtausmoottoreita planeettavaihteistoineen. On siis aivan järjetöntä väittää, että tällaiset monimutkaiset solut olisivat kehittyneet itsekseen ilman älyä.
