DisGeNet:in viimeisin päivitys todistaa nopeasta geneettisestä rappeutumisesta
http://www.disgenet.org/DisGeNet on avoin tietokanta, josta kuka tahansa voi tutkia ihmisen genomin sairautta aiheuttavia mutaatioita ja niiden yleisyyttä. Tammikuun 2019 päivitys v. 6.0 osoittaa jälleen selkeästi, miten nopeasti ihmisen genomi rappeutuu. Sairaus-geeni-assosiaatioiden määrä on kannassa noussut lukemaan 628'685. Edellisen version lukema toukokuulta 2017 oli 561'119. Erilaisten geneettisten sairauksien lukumäärä on uusimmassa versiossa noussut lukemaan 24'166 kun se edellisessä versiossa oli 20'370.
Evoluutiouskovaisten asema on surkea. He eivät kykene osoittamaan mekanismia kuvittelemalleen evoluutiolle. Hyödyllisten satunnaisten mutaatioiden määrä on NOLLA! Kaikki ekologiseen adaptoitumiseen liittyvät muutokset ovat johtuneet epigeneettisestä säätelystä, mikä ei lisää biologisen informaation määrää siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun eliöissä.
On mielenkiintoista, että ihmisen kesyttämät eläimet, kissa ja koira erityisesti, kokevat vastaavaa geneettistä rappeutumista kuin ihminenkin. Kun luonnossa eliöt kokevat geenivirheitä, niin siellä tapahtuu informaatiokadon jälkeen tiettyyn rajaan asti geneettistä rekombinaatiota. Tämä voidaan havaita muutoksina fenotyypissä ja parittelukäyttäytymisessä, joka voi johtaa ns. lajiutumiseen perusryhmän sisällä. Mitä enemmän eliöt adaptoituvat ja varioituvat, sitä enemmän niiden genomiin kertyy geenivirheitä. Ihminen yrittää pelastaa satoja eläin- ja kasvilajeja risteyttämällä samaan perusryhmään kuuluvia eliöitä keskenään. Perusryhmän tasolla biologisen informaation määrä ja laatu ainoastaan laskee. Geneettinen rappeutuminen on biologinen tosiasia. Ja se tapahtuu nopeasti.
Evoluutiota ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan.
