Nopeaa geneettistä rappeutumista

DisGeNet:in viimeisin päivitys todistaa nopeasta geneettisestä rappeutumisesta

http://www.disgenet.org/

DisGeNet on avoin tietokanta, josta kuka tahansa voi tutkia ihmisen genomin sairautta aiheuttavia mutaatioita ja niiden yleisyyttä. Tammikuun 2019 päivitys v. 6.0 osoittaa jälleen selkeästi, miten nopeasti ihmisen genomi rappeutuu. Sairaus-geeni-assosiaatioiden määrä on kannassa noussut lukemaan 628'685. Edellisen version lukema toukokuulta 2017 oli 561'119. Erilaisten geneettisten sairauksien lukumäärä on uusimmassa versiossa noussut lukemaan 24'166 kun se edellisessä versiossa oli 20'370.

Evoluutiouskovaisten asema on surkea. He eivät kykene osoittamaan mekanismia kuvittelemalleen evoluutiolle. Hyödyllisten satunnaisten mutaatioiden määrä on NOLLA! Kaikki ekologiseen adaptoitumiseen liittyvät muutokset ovat johtuneet epigeneettisestä säätelystä, mikä ei lisää biologisen informaation määrää siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun eliöissä.

On mielenkiintoista, että ihmisen kesyttämät eläimet, kissa ja koira erityisesti, kokevat vastaavaa geneettistä rappeutumista kuin ihminenkin. Kun luonnossa eliöt kokevat geenivirheitä, niin siellä tapahtuu informaatiokadon jälkeen tiettyyn rajaan asti geneettistä rekombinaatiota. Tämä voidaan havaita muutoksina fenotyypissä ja parittelukäyttäytymisessä, joka voi johtaa ns. lajiutumiseen perusryhmän sisällä. Mitä enemmän eliöt adaptoituvat ja varioituvat, sitä enemmän niiden genomiin kertyy geenivirheitä. Ihminen yrittää pelastaa satoja eläin- ja kasvilajeja risteyttämällä samaan perusryhmään kuuluvia eliöitä keskenään. Perusryhmän tasolla biologisen informaation määrä ja laatu ainoastaan laskee. Geneettinen rappeutuminen on biologinen tosiasia. Ja se tapahtuu nopeasti.

Evoluutiota ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan.

Olemassaolevan biologisen informaation säätely

OLEMASSAOLEVAN BIOLOGISEN INFORMAATION SÄÄTELY

Kaikki eliöissä tapahtuva muutos johtuu olemassaolevan biologisen informaation epigeneettisestä säätelystä TAI vähittäisestä mutta väistämättömästä informaation korruptoitumisesta, joka usein johtaa informaation osittaiseen uudelleenjärjestelyyn eliön turvatessa tärkeimmät metaboliset toimintonsa.

Kaikki informaatio eliöiden adaptoitumiseksi on eliöissä jo valmiina. Ravinto, ilmasto, stressitekijät, aistiärsykkeet, ympäristömyrkyt jne. aktivoivat tai vaimentavat niitä DNA-jaksoja, joita solu lukee ja käyttää RNA-tuotteiden valmistukseen. Kyse on eräänlaisista epigeneettisistä kytkimistä, vaikkakin käytännössä ne eivät ole mitään on/off-kytkimiä, vaan pikemminkin analogisia säätimiä. Hyvä esimerkki ravinnon aiheuttamasta nopeasta muutoksesta on Italian seinälisko.

Vuonna 1971 tutkijat siirsivät viisi seinäliskoparia Pod Kopisten saarelta sen pienelle naapurisaarelle, Pod Mrcarulle. Johtuen Kroatian sodista tutkijat pääsivät vasta vuonna 2004 tutkimaan, miten liskot olivat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä. Tutkijat olivat hämmästyneitä huomattuaan, että kolmessa vuosikymmenessä liskot olivat kokeneet suuria muutoksia. Niiden ravintotyyppi oli vaihtunut hyönteisistä kasveihin, mikä oli johtanut suuriin muutoksiin niiden ruoansulatuksessa. Niiden suolistoon oli muodostunut rengasmainen lihas, Cecal Valve, jonka ansiosta kasvipohjainen ravinto viipyy pitempään suolistossa. Liskojen pää oli myös kasvanut ja leuat pidentyneet, jotta ne kykenisivät helpommin hyödyntämään kasviravintoa. Tutkijat eivät raportoineet muutoksista liskojen DNA-sekvensseissä.
 

Liskojen kokemat nopeat muutokset eivät siis johtuneet satunnaisista mutaatioista vaan epigeneettisistä mekanismeista. Hyönteisistä kasveihin vaihtunut ravintotyyppi muutti liskojen epigenomia siten, että solu lukee tiettyjä DNA-jaksoja aktiivisemmin transkriptioon. Säätely tapahtuu yleensä tiettyjen histonien epigeneettisiä markkereita modifioimalla. Prosessia kontrolloivat koodaamattomat RNA-molekyylit, kuten miRNA:t ja lncRNA:t. Myös DNA:n metylaatioprofiilien modifiointia ohjaavat RNA-molekyylit, kuten piRNA:t ja siRNA:t.

Informaatio Cecal Valvea varten oli jo olemassa liskon genomissa ja vaihtunut ravintotyyppi aktivoi tiettyjä DNA:n alueita transkriptioon avaamalla kromatiinia sen mukaan, miten histonien markkerit ohjaavat. Samankaltainen epigeneettinen säätely toimii lähes kaikissa eliöissä (esim. bakteereilla ei ole histoneja). Epigeneettiset mekanismit mahdollistavat sen, että luolakala kadottaa silmänsä muutamassa sukupolvessa ja saa ne takaisin vieläkin nopeammin.

Epigeneettisten mekanismien takia geneettisesti identtisillä kaksosilla voi olla erivärinen iho, hiukset ja silmät. Identtisillä kaksosilla on tuoreen tutkimuksen mukaan identtisen genomin lisäksi identtinen epigenomi. Erinäköisillä identtisillä monozygooteilla kaksosilla on erilainen epigenomi. (hakusanat: identical twins different skin color)

Kasvien DNA:sta noin 95% on epigeneettisesti vaimennettua (paitsi geenimanipuloidut kasvit, joiden genomi on yleensä rajusti köyhtynyt). Luonnonvaraisilla kasveilla on valtava muuntelupotentiaali, koska ne kykenevät tehokkaaseen epigeneettiseen DNA-jaksojen kytkentään (aktivointiin/vaimentamiseen) ja tämän lisäksi niillä on vielä polyploideina eliöinä mahdollisuus DNA-jaksojen tai koko genomin duplikaatioihin. Duplikaatiotkin ovat kopioita olemassaolevasta informaatiosta.

On kuitenkin tyypillistä, että muuttuvat epigeneettiset informaatioprofiilit, erityisesti DNA:n metylaatioprofiilit, johtavat DNA:n sekvenssimuutoksiin. Epigeneettisen adaptoitumisen seurauksena DNA:han tulee siis vähitellen mutaatioita, jotka ovat geneettisiä virheitä. Ja juuri tämä on geneettisen rappeutumisen merkittävin mekanismi. Geenivirheitä löytyy ihmisen genomissa populaatiotasolla jo miljoonia. Silti kaikki ihmiset ovat geneettisesti 99.9 prosenttisesti samanlaisia. Tuo 0.1 %:n ero on pitkälti kytköksissä geneettisiin sairauksiin. Ominaisuuksiemme vaihtelussa tuolla erolla ei ole juurikaan merkitystä, koska DNA ei sanele eliön ominaisuuksia.

Vastaavat geneettisen rappeutumisen mekanismit toimivat kaikissa eliöissä. Evoluutiolle ei siis ole minkäänlaista mekanismia. Voimme havaita ainoastaan perusryhmien sisällä tapahtuvaa ekologista adaptoitumista, joka johtaa väistämättömään geneettiseen rappeutumiseen. Ihminen voi auttaa eliöitä selviytymään geneettisestä rappeutumisesta ja sukupuutosta. (hakusanat: genetic rescue) Ihminen kykenee myös korjaamaan korruptoitunutta DNA:ta esim. CRISPR-tekniikalla. Mm. kiinalaiset tutkijat yrittävät korjata ihmisen genomiin tulleita C>T -mutaatioita, mikä edelleen todistaa, että mutaatiot eivät saa aikaan evoluutiota, vaan rappeutumista.

Epigeneettiset kytkimet osoittavat, että eliöissä tapahtuvat muutokset eivät johdu satunnaisista mutaatioista, vaan suunnitelluista energiatehokkaista mekanismeista.

On helppoa olla ateisti, kun kieltää tieteen

Ateistit kieltävät vakavasti otettavan tieteen

Suurin osa ihmisistä ei tiedä, että tiedemiehilllä ei todellisuudessa ole harmainta aavistusta siitä, miten elämä olisi voinut syntyä satunnaisten, ohjaamattomien ja luonnollisten sattumien kautta ilman tietoista, luovaa voimaa ja älyä.

Tässä muutamia tiedemiesten ajatuksia elämän synnystä:

- (2016) "On kollektiivista tietämättömyyttä ... On selvää, että ne jotka siitä puhuvat, eivät tiedä mitään, mitään kemiallisesta synteesistä ... Ne, jotka ajattelevat, että tutkijat ymmärtävät elämän alkuperän yksityiskohdat, ovat täysin tietämättömiä. Kukaan ei ymmärrä ... milloin tiedeyhteisö tunnustaa maailmalle, että he eivät ole selvillä elämästä, että keisarilla ei ole vaatteita?"
James Tour — Professor of Chemistry, Rice University (Synthetic chemist and among the top ten most cited chemists in the world.

- (2011) "Elämän alkuperän tutkimusalue on epäonnistunut."
Eugene Koonin, microbiologist at the National Center for Biotechnology Information

- (2011) "Mitä tulee elämän alkuperään, olen sitä mieltä, että mitä enemmän opimme soluista, sitä monimutkaisemmilta ne näyttävät; ne ovat uskomattoman monimutkaisia ja jos lähdetään siitä, mitä voimme nähdä tänään ja yrittää selvittää, mistä solu tuli, on mielestäni todella mahdotonta."
Lee Hartwell, Nobel Prize in Medicine, 2001

- (2007) “Miten? [elämä sai alkunsa] Minulla ei ole aavistustakaan.” George Whitesides, Professor of Chemistry, Harvard University, Winner of the Priestley Medal in Chemistry (second only to the Nobel Prize)

- (2001) “Elämän alkuperä näyttää minusta vielä käsittämättömältä kuin koskaan, ihmeeltä, jolle ei löydy selitystä.” Franklin Harold, Professor Emeritus, Department of Biochemistry and Molecular Biology, Colorado State University

- (1983) “Lyhyesti sanottuna ei ole olemassa puolueellisia todisteita tukemaan hypoteesia, jonka mukaan elämä alkoi alkuliemessä täällä maan päällä.” Sir Fred Hoyle, distinguished British astronomer, physicist, mathematician (without question one of the greatest scientific minds of the 20th century)

- (1981) “Koska tieteellä ei ole pienintäkään ajatusta siitä, miten elämä olisi saanut alkunsa ... olisi vain rehellistä tunnustaa tämä muille tutkijoille, apurahojen myöntäjille ja suurelle yleisölle.” Hubert Yockey, physicist and renowned information theorist

Totuus on, että mitä enemmän tiedemiehet tutkivat ja selvittävät solun rakenteita, sitä suuremmaksi kasvaa mysteeri ja arvoitus siitä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Rehelliset tiedemiehet myöntävät, että solu edustaa sellaista teknologiaa, jota ihminen tuskin koskaan tulee täysin hallitsemaan ja ymmärtämään. Solun toiminnallinen monimutkaisuus on saavuttanut tiedemiesten näkökulmasta painajaismaiset mittasuhteet.

- [Meillä ei ole luonnollista selitystä] elämän alkuperästä, joka on tuntematon toistaiseksi ... Niin kauan kuin elämän alkuperää ei voida luonnollisesti selittää, hypoteesia välittömästä jumalallisesta elämän luomisesta ei voida objektiivisesti sulkea pois.
(Dr. Christian DeDuve, Nobel Prize-Medicine, 1974)

- “Vaikka olenkin biologi, minun on tunnustettava, etten ymmärrä miten elämä sai alkunsa ... katson, että elämä voi alkaa vain toiminnallisen solun tasolla. Alkeellisimmatkin solut tarvitsevat toimiakseen useita satoja eri spesifisiä biologisia makromolekyylejä. Kuinka tällaiset jo melko monimutkaiset rakenteet ovat saattaneet tulla yhteen, on edelleen mysteeri minulle. Mahdollisuus Luojan, Jumalan, olemassaolosta, edustaa minulle tyydyttävää ratkaisua tähän ongelmaan.” (Dr. Werner Arber, Nobel Prize-Medicine, 1978)

- “Varhaisimmasta koulutuksestani tiedemiehenä olin erittäin voimakkaasti aivopesty uskomaan, ettei tiede voi olla johdonmukainen tarkoituksellisen luomisen kanssa. Tämä ajatus on tuntunut erittäin tuskalliselta. Olen melko epämiellyttävä tilanteessa, mielentila, josta nyt löydän itseni. Mutta ei ole loogista tapaa päästä siitä ulos. Ei ole vain mahdollista, että elämä olisi voinut syntyä kemiallisesta sattumasta.” (Chandra Wickramasinghe, mathematician, astronomer, astrobiologist – longtime collaborator of Sir Fred Hoyle)

“Itse asiassa tällainen teoria [älykäs suunnittelu] on niin ilmeinen, että ihmetellään, miksi sitä ei ole laajalti hyväksytty itsestään selvyytenä. Syyt ovat pikemminkin psykologisia kuin tieteellisiä." "Tosiasioiden järkevä tulkinta viittaa siihen, että super-äly on näpelöinyt fysiikan, kemian ja biologian lakeja ja että ei ole olemassa sokeita voimia." (Sir Fred Hoyle)

Loogisesti ja rehellisesti asioita tutkivat tiedemiehet myöntävät, että vakavasti otettavalla tieteellä ei ole pienintäkään käsitystä siitä, miten elämä olisi saanut alkunsa. Mitä enemmän tutkimme, sitä monimutkaisempia mekanismeja solusta löydämme.

Ateistit vaativat todisteita suunnittelijasta ja Luojasta, mutta eivät kykene antamaan todisteita siitä, että elämä olisi syntynyt itsekseen, eivätkä edes evoluutiosta.

https://www.algemeiner.com/2016/08/10/its-easy-to-be-an-atheist-if-you-ignore-science/

Paras todiste älykkäästä suunnittelusta

Paras todiste älykkäästä suunnittelusta

Koko luonto ja universumi todistaa älykkäästä suunnittelusta ja erityisesti me ihmiset itse. Olemme uskomattoman monimutkaisia luomuksia. Mutta jos eliömaailmasta täytyy poimia paras esimerkki älykkäästä suunnittelusta, on se MO-1 meribakteeri.

 

Tällä nopealla vipeltäjällä on seitsemän ionivirtausmoottoria, jotka on synkronoitu yhteen planeettavaihteistolla. Bakteerin ioinivirtausmoottorit ovat monimutkaisempia ja tehokkaampia kuin NASA:n ionityöntäjät (ion thrusters). Jokaisessa moottorissa on hammaspyörä ja maksimaalisen voimantuoton saamiseksi kaikki seitsemän päähammaspyörää on synkronoitu toimimaan yhdessä 24 pienemmän hammaspyörän avulla. Moottorien synkronointi tapahtuu myös jokaisen moottorin nopeutta ja vääntömomenttia säätämällä.
  

MO-1:ssa on siis huippuunsa kehitettyä nanotekniikkaa, josta ihminen voisi ottaa oppia. Ihminen hallitsee jo kohtuullisen paljon nanoteknikkaa, joskin nanokokoisia moottoreita ihminen ei ole vielä saanut aikaiseksi. Nanokokoiset ionivirtausmoottorit ovat ehkä tulevaisuuden tuotteita, aika näyttää. MO-1 voisi toimia tässä mallina. Mikä jää ihmiseltä tekemättä, on nanokoneen itsensäkopiointikyky. On mielettömän haastavaa rakentaa nanokokoinen ionivirtausmoottori, mutta ohjelmoida solu vielä kopioimaan itsensä, niin taitaa olla tekemätön paikka.
 

Evolutionistit pilkkaavat, ettei Jumala jättänyt jälkiä suunnittelusta, mutta kun tarkemmin tutkimme luontoa, ymmärrämme, miten monimutkaisia rakenteita eliöissä on. Sattuma ei kykene rakentamaan synkronoituja ionivirtausmoottoreita planeettavaihteistoineen. On siis aivan järjetöntä väittää, että tällaiset monimutkaiset solut olisivat kehittyneet itsekseen ilman älyä.

Kreationistien ennusteita, jotka pitivät paikkansa

Evoluutiolle ei löydy tieteellisiä todisteita

http://blog.drwile.com/category/confirmed-creationist-predictions/

Ko. sivulle on koottu ennusteita, joita tunnetut kreationistit ovat laatineet evolutionistien pseudotieteellisistä väitteistä. Listalta löytyvät mm.

1. Sokea luolakala. Kreationistit ovat olleet sitä mieltä, että satunnaisilla mutaatioilla ja valinnalla ei ole mitään tekemistä luolakalan silmien häviämisessä. Olimme oikeassa. Silmien häviäminen johtuu epigeneettisestä säätelystä, joka tapahtuu nopeasti. Evolutionistien tarinat miljoonista vuosista ovat naurettavaa pseudotiedettä. 

2. Fisherin teoreema. Evolutionistit väittävät, että satunnaiset mutaatiot ja valinta saa aikaan evoluutiota. Kreationistit ovat erityisesti John Sanfordin tutkimusten viitoittamana olleet sitä mieltä, että geneettiset mutaatiot aiheuttavat tyypillisesti geneettistä rappeutumista, sairauksia ja sukupuuttoa. Sanfordin tutkimukset ovat osoittaneet, että jokaista mahdollista positiivista mutaatiota kohden syntyy n. 10000 haitallista mutaatiota. Kreationistit olivat jälleen oikeassa.

3. Roska-DNA-teoria. Evolutionistit väittivät vuosikymmeniä, että n. 98% ihmisen DNA:sta on evolutiivista roskaa. Kreationistit ovat aina olleet sitä mieltä, että ylivoimaisesti suurin osa DNA:sta on merkityksellistä ja tärkeää. Tänä päivänä jokainen voi nauraa evolutionistien typerille väitteille.

4. Lenskin bakteerikokeet. Richard Lenskin v. 1988 aloittamien bakteerikokeiden oli tarkoitus todistaa evoluutiota tapahtuvan. Tänään, yli 65000 bakteerisukupolven jälkeen tiedämme, ettei mitään evoluutiota ole tapahtunut. Ominaisuuksien menettämistä ja rappeutumista on kylläkin tapahtunut ja paljon. Evolutionistien parhaaksi yritykseksi jäi se, että E. Coli kykeni hyödyntämään sitraattia hapellisissa olosuhteissa. Myöhemmin on selvinnyt, että tämäkin adaptiivinen muutos perustui olemassaolevan biologisen informaation uudelleenjärjestelyyn.

5. Ihmisen silmä on evolutionistien mukaan huonosti 'suunniteltu'. Evoluutiobiologit luulivat, että fotonien tulisi kulkea useiden kerrosten läpi ennen kuin ne saavuttavat sauva- ja tappisolut. Nykyään tiedetään, että näin ei ole, vaan ns. Mullerin solut keräävät fotoneja ja ohjaavat sauva- ja tappisolujen toimintaa. Myöhemmin tutkimus on myöntänyt silmän verkkokalvon optimaalisen rakenteen. Tässäkin kreationistit olivat oikeassa.

6. Dinosaurusten luiden ajoitus. Kreationistit teetättivät tutkimuksen useille dinosaurusten luista otetuille näytteille. Raportin mukaan luiden ikä vaihteli 24 tuhannesta vuodesta 35 tuhanteen vuoteen. Kaikissa näytteissä oli runsaasti C-14 hiili-isotooppia. Kun raportti esiteltiin eräässä tiedesymposiumissa, raivostuivat symposiumin vetäjät ja poistattivat tutkimuksen abstraktin symposiumin nettisivuilta. Näin toimii evoluutioteoria. Totuus kielletään.

7. Umpilisäke ym. evolutionistien harhaluulot surkastuneista elimistä. Evolutionistien mukaan ihmisessä on ns. evolutiivisia surkastumia. Kreationistit ovat aina olleet sitä mieltä, että jokaisella elimellä on oma tärkeä tehtävänsä. Nykytiede on vahvistanut, että tässäkin asiassa kreationistit olivat oikeassa.

Me kreationistit olemme aina olleet myös sitä mieltä, että evoluutiolle ei ole mekanismia. Ja tässäkin asiassa olemme oikeassa. Kaikki eliöissä tapahtuva muutos perustuu olemassaolevan biologisen informaation epigeneettiseen säätelyyn TAI informaation vähittäiseen mutta väistämättömään rappeutumiseen. Älkää eksykö, hyvät ihmiset.

DNA:n geenit ovat kuolleet

DNA ei sanele eliön ominaisuuksia

Evolutionistien tilaama ENCODE -projekti aloitti lähtölaskennan evoluutioteorian lopulle. Se nimittäin paljasti niin monta evoluutioteorian perusprinsiippiä höpöhöpöksi (esim. roska-dna-teoria). Surkuhupaisaa vaan on, että ihmiset eivät vieläkään ymmärrä, mikä on DNA:n merkitys solussa. Tässä tärkeimmät havainnot:

- Yhdestä jaksosta DNA:ta solu voi valmistaa sekä proteiinien valmistamiseen käytettäviä mRNA-transkriptioita että koodaamattomia RNA-molekyylejä.
- Koodaamattoman RNA-molekyylin transkription lukeminen voi alkaa eri kohdasta kuin proteiinia varten rakennettavan pre-mRNA:n lukeminen, mutta NÄMÄ VOIVAT LIMITTYÄ KESKENÄÄN.
- Solu voi käyttää samaa DNA-jaksoa moniin eri toiminnallisiin tarkoituksiin, eli erityyppisten RNA-tuotteiden valmistukseen.
- Solu voi rakentaa RNA-molekyylejä vastakkaisista DNA-juosteista (sekä 3' että 5'). Nämä voivat limittyä, olla sisäkkäin tai solu voi lukea niitä eri paikoista genomia, jopa ERI KROMOSOMEISTA.
- 90% proteiinien koodaamiseen käytettävästä DNA:sta on sellaista, jota solu ei lue pelkästään yhdestä DNA-jaksosta, vaan useasta eri paikasta.

Tutkijat siis ymmärtävät, että DNA on passiivista informaatiovarastoa solulle ja tarkoitettu RNA-tuotteiden rakentamiseen. Siksi tutkijat toteavat, että 'Geeni on kuollut' - 'Kauan eläköön RNA'. Ja siksi tutkijat haluavat vaihtaa koko geeni-käsitteen RNA:n puolelle.
 

Ymmärrys siitä, miten solu hyödyntää DNA-materiaalia rakennusaineena johtaa seuraavien tieteellisten faktojen ymmärrykseen:

- DNA ei ole kohtalosi.
- DNA ei sanele eliön ominaisuuksia.
- Geneettinen determinismi on harhaoppi.
- DNA ei kontrolloi solun tapahtumia.
- Mutaatiot eivät koskaan johda evoluutioon, koska solu kykenee valitsemaan toimivat DNA-jaksot.
- 'Missing Heritability Problem' on nyt selitettävissä.
- DNA-testin ostaminen on rahan tuhlausta. Geneettiset eroavaisuudet johtuvat epigeneettisten mekanismien jättämistä markkereista tai jäänteistä sekä geneettisistä virheistä.
- Evoluutiolle ei ole mekanismia, koska kaikki eliöissä tapahtuvat muutokset johtuvat olemassaolevan biologisen informaation epigeneettisestä säätelystä TAI informaation vähittäisestä mutta väistämättömästä korruptoitumisesta.

Oheinen tutkimus on evoluutiobiologien tekemä ja sisältää mainintoja evoluutiosta. Nämä viittaavat etupäässä koodaamattomien RNA-molekyylien kuviteltuun nopeaan evoluutioon. Mutta kuten tiedämme, tälle olettamukselle ei löydy ainuttakaan todistetta.

http://physics.scsu.edu/~dscott/gen/Genome2.0.htm
http://sciencerefutesevolution.blogspot.fi/2018/03/the-dna-gene-is-dead.html

Syyt, miksi epigenetiikka ei pelasta evoluutioteoriaa

Epigeneettiset mekanismit eivät pelasta kuolevaa evoluutioteoriaa

Evolutionistit kuvittelevat, että epigenetiikka jotenkin tukisi evoluutioteoriaa. He käyttävät mm. termejä fenotyyppinen plastisuus, joka tarkoittaa eliön nopeata adaptoitumista ympäristömuutoksiin ilman, että DNA:han tulee muutoksia. He väittävät, että evoluutiota tapahtuu hitaasti siten, että vähittäiset muutokset kasaantuvat pysyviksi muutoksiksi eliön genomissa. On aika paljastaa evolutionistien harhaluulot.

1. Epigeneettiset mekanismit eivät tuota uutta biologista informaatiota. Tärkeimmät epigeneettiset mekanismit ja niihin vaikuttavat tekijät solussa ovat DNA:n metylaatio, histonien epigeneettiset markkerit sekä RNA-molekyylien välittämät epigeneettiset markkerit (yli 140 erityyppistä).

Epigeneettinen informaatio voi olla luonteeltaan digitaalista (histonien markkerit), analogista (esim. CpG -saarekkeiden metylaatioprofiilit, 3D-genomi ja sen taipuminen) tai metadataa, eli informaatiota tiedon käsittelytavoista. Lähes kaikki epigeneettinen informaatio NOLLATAAN alkionkehityksen aikana jopa pariinkin otteeseen. Immuunipuolustusjärjestelmään liittyviä epigeneettistä informaatiorakenteita ei kuitenkaan nollata, jotta jälkeläisillä olisi valmiina edellytykset selviytyä viruksia ja muita taudinaiheuttajia vastaan.
 

2. DNA:n metylaatioprofiilit vakauttavat genomin ja niiden tasapaino vaikuttaa merkittävästi DNA:n korjausmekanismien toimintakykyyn. Epigeneettisistä mekanismeista sanotaan usein, etteivät ne vaikuta muutoksiin DNA:ssa, mutta tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Lääketiede on nimittäin monessa tutkimuksessa havainnut, että poikkeamat tai häiriöt mm. DNA:n metylaatioprofiileissa aiheuttavat virheellisen geenisäätelyn lisäksi usein myös muutoksia DNA:ssa. Merkittävin haitallisia mutaatioita aiheuttava mekanismi on metyloituneen sytosiinin (5mC) vaihtuminen tymiiniksi, jota korjausentsyymi glykosylaasi ei korjaa. On myös havaittu, että hydroksymetyloituneella sytosiinilla on taipumus vaihtua guaniiniksi.

DNA:n metylaatioprofiilien muutoksiin ja häiriöihin voi olla useita syitä. Merkittävimmät ovat oksidatiivinen stressi sekä muuttuneet ravintotottumukset. Tupakoinnin ja alkoholinkäytön on myös todettu aiheuttavan metylaatioprofiilien epätasapainoa, mikä siis laukaisee sekvenssimuutoksia DNA:ssa. Ihmisen DNA:ssa on populaatiotasolla jo 220270 sairautta aiheuttavaa geneettistä mutaatiota vuosikasvun ollessa yli 20000!!

Nykyaikainen tiede ei siis tunne ainuttakaan mekanismia, joka saisi aikaan biologisen informaation lisäystä siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun, mitä voidaan pitää evoluution vaatimuksena. Nykytieteen havainnot osoittavat, että kaikki eliöissä tapahtuva muutos perustuu olemassaolevan biologisen informaation epigeneettiseen säätelyyn TAI informaation vähittäiseen mutta väistämättömään katoamiseen. Siksi evoluutioteoria on aikamme vakavin harhaoppi.

Tutkimuksia, jotka vahvistavat ylläolevat tiedot:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15537806
http://biopublisher.ca/index.php/cge/article/html/2260/
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1535610812002577